Vinkki2

Samoajien tunnuseläin ilves: Vartio rauhoittuu iltanuotiolle tai tauolle polun varrella. Vartionjohtaja tai luotsi lukee seuraavat runot ja tekstit: Erämaiden äänetön vaeltaja ”Lähde mukaan, astu pois pikitieltä, sadunhohtoisiin sammalikkoihin. Sillä sieltä sinä olet lähtöisin, kuusen juurelta, ilveksen kotoa” Ilves on kissaperheen erinomaisen hieno jäsen. Sen voimakas ja jäntevä keho, pitkät jalat ja lyhyt häntä, mahdollistavat ketterän liikkumisen, metsien kätköissä. Tupsut korvien päässä sekä pilkut turkkinsa, täydentävät korpien kuningattaren ainutlaatuista ja hivelevää kauneutta. Ilveksen kellertävä ja paksu turkki, suojaa sitä hyvin pohjoisen havumetsävyöhykkeen, joskus jäätävissäkin tuulissa. Sen suuret pyöreät tassut, antavat askeleisiin varman ja pitävän otteen, niin lumella, kuin myös sadunhohtoisen sammalikon päällä liikkuessa. Ilves, vahvan luottamuksen omaavana kissaeläimenä, on itsenäinen, kuutamon salattu kulkija. ”Yön hiljainen kulkija vain, erämaiden äänetön olla hän sai. Kuun valossa kulkija itsenäinen, saapuu paikalle hiljaa samoellen. Kuun varjot vain tarinan kertoa saa, tuulen hiljaisen kanssa todistaa tapahtumaa. Ei varjojen liikkeestä lankea ääntä, ei ainuttakaan, niin hiljaa ja ääneti kulkee, hän omassa kodissaan” Ilveksen mahtava kyky nähdä pimeässä, antaa sille mahdollisuuden huomioida kaikki ympäristön tapahtumat, hetki hetkeltä. Se näkee lähipuiden väliä pidemmälle, saaden näin laajempaa ymmärrystä, elämään vaikuttavista tekijöistä. ”Hänen keltaisten silmien katse, sitoo kaiken, ilveksen tietoisuuteen” Ilves ei kaipaa huomiota ja hakeutuu miellellään suojaisaan paikkaa, seuraamaan tilannetta. Paikalta häviämisessä, sitä auttaa turkinväritys, jonka avulla se sulautuu täydellisesti elinympäristöönsä. Jos haluaa nähdä ilveksen metsässä, on oltava hiljainen ja ilvesmäisen itsenäinen luonnossaliikkuja. ”Sinun silhuettisi piirtyy vasten elokuun yön sinistä taivaanrantaa. Äänettömänä jätit jälkesi, ikiaikojen liiton, sydämen yhteyden. Siihen sinä kutsuit, ja minä vastasin, -tahdon” Lähde siis kävelemään sammaleisia polkuja, rakastamaan luontoa. Anna elämän olla ja mennä. Anna vuorovaikutuksen jatkua, elämänmuotojen kukoistaa, kunnioita ja hyväksy. Et tarvitse siihen muuta kuin sydäntä, jota rakkaus hallitsee. Tekstit: Jussi Ristonmaa, ilvesmies Ilveskeskus.fi