Toteutusvinkki 3

Vartio tekee nuotion mahdollisimman oikeaoppisesti alusta loppuun.
1. Maanomistajalta kysytään lupa nuotion tekoon.
2. Nuotion pohja raivataan riittävän suurelta alueelta (n. 60 cm:n säteellä). Mahdollinen turve poistetaan kokonaisina neliöinä niin, että niillä voidaan myöhemmin peittää nuotiopaikka. Nuotion ympäristö kastellaan. Talvella nuotiolle laitetaan ensin puista pohja, ettei lumi sammuta tulta.
3. Hyviä nuotiopuita ovat mänty, kuusi ja kuiva koivu. Huonoja taas ovat haapa, lehmus, nuori mänty ja paju. Puut kannattaa pilkkoa riittävän pieniksi. Halkaistu puu palaa pyöreätä nopeammin. Tuore ja märkä puu ei syty helposti, mutta sitä voidaan käyttää hyvin palavassa nuotiossa.
4. Hyviä sytykkeitä saa monenlaisista aineksista: tuohi, ohuet tikut, kuivat lehdet, varvut, neulaset, heinä ja puulastut sekä kuusen kuivat alaoksat syttyvät helposti. Kiehiset ovat kuitenkin parhaita.
5. Itse nuotio pinotaan sytykkeiden päälle niin, että alimmaiseksi tulevat kiehiset, sitten muut sytykkeet ja lopuksi risut. Ensimmäiset pienet halot lisätään vasta sitten, kun nuotio palaa kunnolla.
6. Puita tulee olla riittävän tiheästi kunnon tulen saamiseksi, mutta ei liian tiheästi, jotta nuotio ei tukahdu. On myös varmistettava, että nuotio on tukeva ja vakaa.
7. Nuotiota sytytettäessä tulitikkua pidetään alaspäin ja suojattuna niin, että tuuli jää sytyttäjän selän taakse. Tuli tartutetaan ensin tuulenpuoleisiin sytykkeisiin, josta se leviää nopeammin koko nuotioon.
8. Sen jälkeen, kun tuli on sammunut, nuotio sammutetaan hyvin vedellä. Sen pohja, kekäleet, ympärys ja kivien alusetkin kastellaan märiksi. Multaa ei saa käyttää nuotion sammuttamiseksi, sillä mullan alla tuli voi kyteä ja leimahtaa ilmiliekkiin vielä seuraavanakin päivänä. Nuotiopaikka siistitään aina mahdollisimman huomaamattomaksi. Nuotio voidaan esimerkiksi peittää pois otetutulla turpeella. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että nuotio on todella sammunut, eikä jää kytemään.