Toteutusvinkki 3

Säännöt kannattaa ripustaa kolon seinälle. Kun säännöt on yhteisesti sovittu ja kirjattu, jokainen allekirjoittaa säännöt esim. partionimi-puumerkillään. Tyylikäs vaihtoehto on kirjata säännöt kronikan ensimmäisille lehdille, polttaa ne kirjan puiseen tai nahkaiseen kanteen tai kirjoa kankaalle. Kolon seinälle tulevan taulunkin voi tehdä nahasta tai kankaasta kartongin sijaan. Nahan voi pingottaa keppien väliin tai voitte nikkaroida köydellä kehystetyn taulun vanerista.

Sääntöjen laatimisesta ja noudattamisesta

Lasten kanssa toimiessa kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Seikkailijajoukkueen kokoiselle porukalle on hyvä tehdä yhdessä säännöt, jotta partiotoiminta on kaikille mukavaa, myös sammoille. Jos seikkailijat ovat oikeasti käsittäneet ryhmän säännöt tärkeäksi jutuksi, on niihin helppo vedota vaikeissa tilanteissa. Kun kerrot, miksi säännöt ovat tärkeät, voit perustella ne omasta näkökulmastasi: sampo on se, joka vastaa täällä, että kaikilla seikkailijoilla on partiossa mukavaa ja turvallista. Myös johtajalle partio on harrastus, joten esimerkiksi yksi sääntö voi olla se, että sammollee tulee ilmoittaa poissaolosta, jolloin hän tietää paremmin, miten suunnitella joukkueen toimintaa.

Säännöt ovat yhteisiä pelisääntöjä, joiden tarkoitus on varmistaa, että kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus osallistua toimintaan. Sääntöjä ei saa olla liian paljon, niiden tulee olla perusteltuja, niistä tulee voida pitää kiinni kaikenlaisissa tilanteissa ja niiden noudattamiseen täytyy sitoutua kaikkien – myös sammon. Yhdessä sovitut säännöt saattavat jopa kohottaa yhteishenkeä. Siksi säännöistä kannattaa keskustella yhdessä. Etenkin toiminnan alussa on tärkeää, että kaikki ymmärtävät ne. Rajat on määriteltävä johdonmukaisesti ja niiden tarkoitus on selvitettävä kaikille. Seikkailijoiden tulee ymmärtää, ettei sääntöjä luoda vain huvin vuoksi. Hyvä tapa ilmaista sääntö on esittää se myönteisessä valossa, sillä kieltoa tekee usein mieli rikkoa. Esimerkiksi ”älä kiusaa” voidaan ilmaista peilikuvana ”tuemme toisia niin, että kaikilla olisi hyvä olla”. Järjestyksenpitoa ei kuitenkaan tarvitse korostaa. Normaalisti sampo vain ohjaa ja pitää lankoja käsissään niin, että yhteistoiminta sujuu. Sääntöihin ei tarvitse puuttua, ellei niitä rikota.

Sammon vastuulla on seikkailijoiden turvallisuus partiotoiminnan aikana. Joskus tulee eteen tilanteita, joissa ei ole keskustelulle sijaa. Esimerkiksi jos vartiolainen lyö toista, sammon on otettava tiukka kanta asiaan. Kukaan ei saa käytöksellään vahingoittaa muita. Mitä enemmän seikkailijat itse ovat säännöistä päättämässä, sitä enemmän he tuntevat ne omikseen. Kun säännöt tehdään heti selviksi, kaikki tietävät, miten missäkin tilanteessa on koko joukkueen kannalta parasta toimia.